Viittomakieli on kiehtova maailmankieli

Usein saattaa nähdä, kuinka kaveriporukka kahvilassa tai pariskunta bussissa viittoo keskenään, sillä käsien elehdintä kiinnittää nopeasti huomion. Toisinaan viittojia saattaa jäädä katsomaan ihan jo siksikin, että viittominen kommunikoinnin keinona on kiehtovan erilainen. Monellakaan meistä ei ole kuit3432142598_af2fc1de61_benkaan varsinaista kontaktia viittomakieleen, eikä monikaan tiedä paljoakaan viittomakielestä tai kuurojen kulttuurista ylipäätään. Joitain viittomakieli kuitenkin kiinnostaa tavallista enemmän, jolloin kyseinen henkilö saattaa esimerkiksi hakeutua viittomakielenkurssille tai aloittaa jopa viittomakielentulkin tutkinnon opiskelemisen. Jotkut ovat taas jossain vaiheessa elämäänsä, esimerkiksi koulussa tai partiossa, opetelleet sormiaakkoset. Joillekin viittomakieli on tuttu ainoastaan television viittomakielisistä uutislähetyksistä. Viittomakieltä käyttävät luonnollisesti pääasiassa kuurot, mutta sitä käyttävät myös monet kuuroutuneet, huonokuuloiset sekä kuulevat henkilöt.

Viittomakieli on kansainvälinen kieli siinä mielessä, että sen avulla kahden täysin eri maailmankolkasta tulevan henkilön on mahdollista ainakin jollain tasolla kommunikoida keskenään tehokkaammin kuin esimerkiksi japania ja espanjaa puhuvien henkilöiden. Viittomakieli ei kuitenkaan ole todellisuudessa yksi, universaali kieli, vaan siitä on monia eri variaatioita ja lisäksi eri maissa on omat maakohtaiset viittomamerkkinsä, joita muualla ei välttämättä ymmärretä. Jo pelkästään Suomessa käytetään kahta eri viittomakieltä: suomalaista viittomakieltä sekä suomenruotsalaista viittomakieltä. Viittomakieli on kuin mikä tahansa puhuttu kieli, joka on kehittynyt ajan myötä luonnollisesti eri ryhmien ollessa vuorovaikutuksessa keskenään. Tämän vuoksi esimerkiksi sana “isä” viitotaan eri tavalla suomalaisessa viittomakielisten yhteisössä kuin vaikkapa amerikkalaisessa viittomakielisten yhteisössä. Sormiaakkosissakin on eroavaisuuksia, mutta mielenkiintoista on se, että esimerkiksi Ruotsissa käytettävät sormiaakkoset ovat erilaisia kuin Suomessa käytettävät, mutta suomalaiset ja amerikkalaiset kuurot käyttävät samoja sormiaakkosia.

Monelle saattaa tulla yllätyksenä se, että myös viittomakielessä noudatetaan selkeitä kielioppisääntöjä esimerkiksi oikean sanajärjestyksen suhteen. Useimmiten kielioppirakenne viittomakielessä poikkeaa suomen kielestä, joka asettaa haasteita silloin, jos joku yrittää puhua ja viittoa samanaikaisesti. Kasvonilmeillä on suuri merkitys siinä, onko viitottava lause toteama vai kysymys. Muun muassa kulmakarvojen nostaminen viittaa usein siihen, että kysyjä esittää kyllä tai ei -kysymyksen, kun taas kulmien kurtistaminen viittaa usein kysymykseen, joka alkaa jollain kysymyssanalla kuten “mitä”, “missä” tai “milloin”?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*